Meille tulee vauva!

Täällä aletaan olla jo valmiina vastaanottamaan uusi perheenjäsen!  ♥
Niin ihanaa, niin jännittävää!
·
·
Hehee, toivottavasti edes jonkun teistä piti miettiä kahdesti otsikon nähdessään. Sori, en voinut vastustaa kiusausta. :3 Mutta meille todellakin tulee vauva, nimittäin pieni ja karvainen hauvavauva!

Mulla ja Teemulla on jo pitkään ollut haaveena kasvattaa perhettä yhdellä nelijalkaisella jäsenellä. Löytyyhän meidän molempien lapsuudenkodista koiria, ja kun niihin on tottunut, tuntuu elämä ilman koiria melko tyhjältä toisinaan. Mutta koiran hankinta on ollut sellaista "sitten joskus" ajattelua, mitä tulee harrastettua vähän turhankin ahkerasti. Syksyllä alettiin harkita vakavasti koiran ottamista ja miettiä meille sopivaa rotua tarkemmin. Asiaa tutkittuamme tulimme siihen tulokseen, että monet rodut tuppaavat olemaan kovin ylijalostettuja ja sairaita, varsinkin kun toiveissa oli pieni koira, joka sopii hyvin meidän kerrostaloasuntoon. Pohdimme, että voisi olla parempi ottaa sekarotuinen pentu, ja seurasimmekin nettipalstojen ilmoituksia tiheästi. Huomasimme kuitenkin nopeasti, että sekarotuisen pennun hankintaankin alkoi tulla mutkia matkaan. Pentueet eivät olleet oikeastaan ennustettavissa, joten kaiken aikaa täytyi "olla vähän varpaillaan". Lisäksi pentujen alkuperästä ei voinut oikein olla varma, ja varsinkin pienten rotujen kohdalla tuli vastaan epäilyjä pentutehtailusta. (Mikä on ehkä kaikista kamalinta ja niin sydäntä raastavaa touhua.) Fakta on toki myös se, että kaksi sairasta rotukoiraa risteyttämällä tuskin saadaan kovin terveitä sekarotuisiakaan. Kaikki tuo epävarmuus sai meidät lopulta luopumaan pienestä sekarotuisesta haaveilusta.

Taisimme aluksi vähän lannistua, kun uuden perheenjäsenen hankinta alkoi niin kivisesti. Mutta vastoinkäymisistä saa voimaa, ja mä en tunnetusti ole mikään luovuttajasielu. Harmittaa, kun en tarkalleen muista, miten löysin portugalinpodengot. Todennäköisesti olin visusti päättänyt löytää pienen, lyhytkarvaisen, ihmisystävällisen ja oikean koiran näköisen koirarodun hinnalla millä hyvänsä. Ja kyllähän se sieltä sitten jostain vastaan tuli pienen kaivelun jälkeen! Musta on hassua, miten en tietääkseni koskaan ole törmännyt podengoihin edes kuvissa. Olen kuitenkin niin pitkään kuin muistan, ollut vannomaton koiratyttö. Se pihapiirin vaahtosammutin, joka juoksee iloisesti tervehtimään jokaista nelijalkaista otusta, joka on varustettu hännällä. Koirakirjoja on kahlattu kannesta kanteen ja koiratapahtumia ja näyttelyitä kierretty ahkerasti. Ja podengot kuuluvat vielä samaan roturyhmään, kuin meidän basenjit Mocca ja Tosca. Olin elänyt siinä uskossa, että tiedän jokaisen koirarodun ulkonäöltä. Mutta ei, pieni sileäkarvainen portugalinpodengo oli jotenkin onnistunut välttelemään mua, ja kun selasin kyseisen rodun edustajien kuvia netistä, voin sanoa että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Näytin kuvia Teemulle ja todettiin yhdessä, että tässä on meidän tuleva koira. <3

Tässä pieni tiivistelmä portugalinpodengojen rotuyhdistyksen sivuilta:

"Portugalinpodengo on Portugalin kansallisrotu. Se on vanha metsästyskoirarotu ja sitä käytetään rodun kotimaassa siihen tehtävään vielä tänä päivänäkin. Portugalinpodengo kuuluu FCI 5:n roturyhmässä alkukantaisten rotutyyppiin.
Podengoja on kolmea eri kokoa: iso (grande), keskikokoinen (medio) ja pieni (pequeno). Turkinlaadut ovat sileäkarvainen (liso) ja karkeakarvainen (cerdoso). Rotumuunnoksia on täten yhteensä kuusi. Näyttelyissä rotumuunnokset esitetään aina erikseen, mutta juoksukilpailuissa kokoluokat kisaavat yhdessä."
(Tässä on ehkä yksi syy podengojen pysymiseen pimennossa multa. Vaikka Suomessa on eniten nimenomaan pieniä sileäkarvaisia podengoja, kuvissa esiintyy usein karkeakarvaiset muunnokset, jotka eroavat ihan huomattavasti sileäkarvaisista. Tuon karkeakarvaisen muunnoksen ulkonäkö on omalla tavallaan "epäsiistimpi", eikä miellytä niin paljon mun silmää, joten en ole koskaan edes tullut perehtyneeksi siihen, että rodusta löytyy erikarvaisia muunnoksia.)

Lopullinen päätös syntyi kuitenkin, kun perehdyimme tarkemmin podengojen rodunomaisiin luonteenpiirteisiin. Ne, hurmaavan ulkonäön kanssa, vastaavat oikeastaan tarkalleen sitä,  mitä me koiralta toivomme. Podengot ovat alkukantaisuutensa ansiosta myös terveitä, eikä nillä ole todettu juurikaan periytyviä sairauksia!

"Portugalinpodengo on iloinen, valpas, eloisa ja ystävällinen, mutta myös peloton ja erittäin toimelias ja aktiivinen koira. Siitä on todella helppo pitää, mm. sen tomeruuden vuoksi, vaikka sen herkkähaukkuisuus saattaa koitua joskus ongelmaksikin asti. Portugalinpodengo saattaa alkuperästään ja alkukantaisuudestaan johtuen olla toisinaan hieman varautunut kohdatessaan uusia tilanteita ja asioita. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa arkuuteen, sitä portugalinpodengo ei missään nimessä saa olla.

Portugalinpodengo todella kiintyy omistajaansa ja on yleensä ystävällinen myös lapsille ja toisille koirille edellyttäen, että on saanut niihin jo pennusta asti tutustua. Se vaatii liikuntaa ja huomiota ja pitää leikkimisestä. Se siis sopii monenlaiseen harrastamiseen ja on aktiiviselle ihmiselle hyvä valinta."

Tämän juuri meille oikean rodun löytymisen jälkeen rattaat alkoivatkin sitten pyöriä vinhasti eteenpäin. Vuodenvaihteen jälkeen laitoin ensimmäiselle kasvattajalle viestiä, ja sainkin häneltä ihanan vastauksen. Jäimme odottamaan kesällä mahdollisesti syntyvää pentuetta, ja siitä meille ehkä syksyllä muuttavaa pentua. Liityin portugalinpodengojen facebook ryhmään ja itkin sisäisesti, kun feediin tipahteli päivittäin toinen toistaan suloisempia podengoja. Kun päätös oli vihdoin tehty, odottavan aika oli raastavan pitkä. Ja sitten eräänä  maaliskuun alun aamuna, siinä he olivat. Seitsemän täydellistä, vasta syntynyttä, pientä sileäkarvaista portugalinpodengoa puhelimeni näytöllä. Luulen, että tuossa vaiheessa toimin kuin sumussa, enkä antanut järjelle sanan valtaa.Tärisevin sormin naputtelin kasvattajalle viestiä, samalla pienen innostuksen kasvaessa sisälläni. Järki yritti huudella, että äläs nyt turhaan liikaa intoile, kaikki pennut ovat tässä vaiheessa varmasti jo alustavasti varattuina. Toisin kuitenkin kävi, ja yksi tuon pentueen kuudesta tytöstä kasvaa parhaillaan kohisten sisarustensa kanssa, voidakseen muuttaa pian uuteen perheeseensä. <3

Ja täällä odotetaan häntä jo malttamattomina! Kuten kuvista näkee, esimerkiksi koiraportti on jo asennettuna paikoilleen. (Kiitos super paljon ihana Taija sekä portista "yli" kasvanut kummipoika! <3) Tarkkasilmäisimmät saattoivat kummastella porttia jo synttäripostauksessa. Saimme myös aika osuvan sisustuskyltin lahjaksi äidiltä. Kyllä se vaan on ihan eri asia tulla tyhjään kotiin, kuin sellaiseen, jossa joku odottaa onnellisena tervehtien ja häntä villisti vispaten. Myös koirakirjat ovat olleet ahkerassa käytössä. Mulla oli pari kirjaa valmiina niiltä ajoilta, kun meidän mummokoirat oli vielä pentuja ja lisää koirakirjoja saatiin Teemun vanhemmilta joululahjaksi. Eiköhän näillä eväillä onnistuta kasvattamaan meidän tytöstä ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö. :)

Että tämmöinen pieni suuri salaisuus on muhinut mun mielessä jo jonkin aikaa! Hihii, en voisi olla enempää innoissani, ja maailmaa tarkastellaankin tällä hetkellä aika lailla vaaleanpunaisten koiranpentu -lasien läpi. Oletteko melkeen yhtä innoissanne tästä uutisesta kuin mekin? ;)

Ihanaa ja koiranpennun tuoksuista pääsiäistä kaikille!