Ekaluokkalainen

Välittömästi otsikon kirjoittamisen jälkeen alkoi päässä soida jostain lapsuudesta tuttu rallatus: "Ekaluokkalainen kävelee kun nainen, tokaluokkalainen melkein samanlainen...". Joo älkää kysykö, kaikkea ne lapset keksiikin. Toisaalta fiilis on melkein kuin ekalle luokalle menossa, luojan kiitos ei sentään tarvitse pelätä, että kukaan tulisi mitään lällättelemään. Tai mistäs sitä tietää. :D

Kahden vuoden rento välivuosi päättyy huomenna, sillä suuntaan takaisin koulun penkille ja olo on neljättä kertaa elämässä kuin ekaluokkalaisella. Ala-aste, yläaste, lukio ja nyt sitten ammattikorkeakoulu. Jollain tapaa hyvin jännittynyt ja epävarma olo, kun ei oikein vielä tiedä mitä tuleman pitää. Tiedän vain, että liiketaloutta olisi tarkoitus lähteä oppimaan ja kenties reilun kolmen vuoden päästä valmistua tradenomiksi. Jänskää.

Tässä vaiheessa voin todeta, että oli hyvä idea ottaa vähän huilia opiskelusta ja paiskia sen sijaan töissä reilu pari vuotta. Ehti vähän saada lisää perspektiiviä siihen "mikä minusta tulee isona" -pohdintaan, ja kartuttaa työkokemusta. Nyt tuntuu oikeastaan juuri sopivalta ajalta lähteä opiskelemaan ja koen olevani siihen valmis. Mitä en heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen lukiosta valmistuttuani välttämättä olisi ollut. Tai ainakin opiskelu olisi varmasti tuntunut nihkeämmältä ja vähän pakkopullalta. Toisaalta, voi olla että se olisi sitten hoitunut siinä samassa imussa. Aivot ainakin on täysin nollaantunut opiskelijamoodista, joten saa nähdä joudunko aloittamaan kaiken uudestaan ihan lähtöruudusta.

On tämä kokonaan uuden sivun kääntäminen elämässä muutenkin aika vapauttavaa. Ihan uusi vaihe, josta ei vielä pysty varmuudella sanomaan oikeastaan mitään. Saan keskittyä kokonaan itseeni ja itseni kehittämiseen. Aika tyhjä on vielä reppu tässä vaiheessa, joten ehkä paras jättää tämä pohdinta tässä vaiheessa tähän, ja aloittaa henkinen valmistautuminen kauneusunilla. Enköhän mä palaile vielä tähän opiskeluaiheeseen, jahka pääsen alkua pidemmälle. Ensimmäiset päivät tulee menemään varmaan aikalailla jonkinlaisessa sumussa, kun on niin paljon uusia ja entuudestaan tuntemattomia juttuja. Tämä ekaluokkalainen pakkaa nyt koululaukkunsa valmiiksi ja siirtää kellon soimaan kukonlaulun aikaan. Wish me luck!

Postauksen kuvat on Kalajoelta ja sopii aiheeseen taas kuin peruna naamaan, mutta menköön.

Road trip snapshots

Aaah ihana olla kotona! Road trip on siis vihdoin rantautunut takaisin Keravalle. Alun perin ajatuksena oli olla poissa muutama yö, mutta reissu venähtikin viikkoon. Seinäjoen asuntomessuilta Pietarsaaren kautta Kalajoelle, mistä matka jatkui Yli-Iihin, missä viihdyttiin pisimpään, ja sieltä vielä Ouluun ja Kuusankosken kautta kotiin. Huhhuh.

Tosiaan ihan ensiksi ajeltiin Seinäjoelle, missä viihdyttiin koko päivä asuntomessualuetta ihastellessa. Paljon mielenkiintoisia sisustus- ja rakennusjuttuja tarttui matkaan mukaan, sekä hirveä määrä valokuvia. Luulempa, että naputtelen asuntomessuista ihan oman postauksensa juurikin tuon suuren kuvasaaliin vuoksi.

Haluttiin ottaa asuntomessuista kaikki ilo irti, eikä viitsitty pitkän messupäivän jälkeen enään alkaa stressailemaan matkan jatkamisesta. Päätettiin siis kylmän viileästi nukkua yksi yö autossa ja jatkaa matkaa sitten taas aamulla. Käytiin syömässä Seinäjoen keskustassa ja ajettiin vielä reilu sata kilometriä eteenpäin, ettei seuraavan päivän matka olisi ihan niin pitkä. Oltiin etukäteen katsottu, että Pietarsaaren ABC on sopivan matkan päässä ja sen parkkis sopisi muutenkin hyvin yhden yön majoittumiseen. Huoltoasema meni kiinni kahdeltatoista ja aukesi taas kuudelta aamulla, joten olo oli suhteellisen turvallinen, kun tiesi että vierestä löytyy melkein koko ajan muita ihmisiä sekä kameravalvontaa.

Me nukuttiin auton takakontissa yllättävän hyvin! Oltiin pedattu meille oikein söpö ja pahmoinen pesä, minne oli hyvä sukeltaa pitkän päivän päätteeksi. Laskeskeltiin, että unta kontissa riitti peräti kahdeksan tuntia, ja herättiin aamulla virkeinä uuteen päivään. Aamupalan jälkeen matka jatkuikin sitten kohti Kalajokea.

En ole koskaan aikaisemmin käynyt Kalajoella, joten päätettiin suunnata road trippimme myös sinne, kun samalla suunnalla oltiin jo valmiiksi. Kalajoki myös osuu aikalailla matkanvarrelle Seinäjoelta Ouluun päin, vähän täytyy rannikon kautta koukata, mutta mikäs siinä ajellessa kun lomalla ei ole mihinkään kiire. (;

Tykästyin Kalajoen hiekkasärkkiin valtavasti. Uimaan asti ei tällä kertaa päästy, mutta tuolla oli ihan kivaa vaan kierrellä ja ihmetellä. Laskettiin lähistöltä muunmuassa neljäkymmentä tuulimyllyä ja käveltiin ihan nimen kärkeen, mistä löytyi pikkuruinen venesatama.

Muutaman tunnin vaeltelun jälkeen lähdettiin ajamaan taas kohti pohjoista ja Oulua. Jatkettiin matkaa vielä vähän Oulun ohi Yli-Iihin, missä isän vanhemmat, mummo ja pappa siis asuu, ja missä on monet kerrat vierailtu tämän bloginkin aikana. Lapsuuden kesäpaikka, ja mulle se mökki, jota ei koskaan tarvinnut omistaa, koska oli mummola.

Mummolasta jäi taas käteen kasa ihania muistoja. Naapurin tytöistä kaksi sattui sopivasti olemaan lapsuudenkodissaan meidän loman aikana, joten naapurissa tuli istuttua iltaa isommalla porukalla, kolmen tytön ja kahden miehen voimin. Naapurista löytyi myös ihastuttava kolmen kuukauden vanha koiranpentu, jota halaillessa ja pussaillessa päivät kuluivat nopeasti. Iltauinteja joessa ja sen hiekkasärkillä, uintireissun jälkeistä lämmittelyä saunan lauteilla, hullun hauskoja seurapelejä, eläintarha meinikiä (mummola + naapuri = kaksi koiraa ja kuusi kissaa), hyvää punaviiniä ja höpöttelyä terassilla, hyttysten vähyyden ihmettelyä, kunnon ukkoskuuroja ja paljon naurua. Täältä me vaan löydämme itsemme joka kesä. <3

Viimeinen pohjoisessa vietetty päivä ja yö oltiinkin sitten Oulussa ystäväpariskunnan uudessa kodissa samalla kokoonpanolla. Kierreltiin Oulun keskustaa, pyydystettiin Pokemoneja, suoritettiin pientä shoppailua ja nautittiin auringonpaisteesta ja lämmöstä. Ruokapaikaksi valittiin hampurilaisravintola Kauppuri 5, joka on saanut nimensä kadusta, jolla sijaitsee. Oulun parhaita burgereita meille lupailtiin, ja ne totisesti eteemme saatiinkin! Paikan tarjoamat sipulirenkaat olivat myös parhaita koskaan maistamiani. Koko pöytäseurue oli ihan ähkyssä syömisrupeaman päätteeksi. Päätettiin Teemun kanssa, että tänne on ehdottomasti tehtävä comeback seuraavalla Oulun reissulla.

Illalla lähdettiin upean aurinkoisen päivän päätteeksi vielä uintireissulle Nallikariin. Aluksi merivesi tuntui vilpoisalta, mutta siihen tottui nopeasti ja meillä vierähtikin pitkä tovi vedessä frisbeetä heitellen. Tuo meidän Oulun päivä oli kyllä niin onnistunut ja ilmakin mitä mahtavin, että ikävä jäi kyllä sekä paikkaa että ihmisiä. <3

Road tripin pisin ajorupeama koitti seuraavana aamuna, kun jätettiin Oulu taaksemme ja lähdettiin ajamaan kohti Kuusankoskea, missä Teemun mummu asuu. Jätskitauko pidettiin Viitasaaren ABC:llä, kun samaan aikaan satoi vettä ja aurinko paistoi kirkkaasti, Ai että mitenkö on mahdollista? Älkää multa vaan kysykö, olin itsekin ihan äimänkäkenä. :D

Mummun kanssa syötiin hyvää ruokaa, käytiin iltakävelyllä ja saunottiin matkustus nuhjuisuus pois. Saatiin hirveästi mustikoita mukaamme, ja nyt meidän pieni pakastin pullisteleekin jo liitoksistaan. Nyt on smoothieaineksia koko pitkäksi talveksi!

Laskeskelin, että meille kertyi neljä eri yösijaa viikon sisään, joten voitte kuvitella, miltä tuntui kaatua viime yöksi ihan omaan sänkyyn. Reissaaminen on ihanaa, mutta melkein yhtä ihanaa on matkan jälkeen olla taas kotona.

Alun perin ajateltiin, että täksi viikoksi pakattaisiin taas kimpsut ja kampsut ja lähdettäisiin rantalomalle Pärnuun. Säitä seuraillessa päätettiin jättää Pärnun reissu toiseen kertaan, sillä parasta siellä on minusta juurikin se ihana pitkä hiekkaranta, joka ei oikein pääse oikeuksiinsa vesisateessa. Nyt olen kyllä tyytyväinen päätökseen, sillä en millään olisi jaksanut lähteä heti uuteen reissuun. Tai ehkä ihan lyhyelle visiitille, sillä huominen on suunnitelmien muutoksesta huolimatta pyhitetty pienelle Viron reissulle, kun suunnataan päiväksi Tallinnaan.

Huuh, nämä mun postaukset alkaa muistuttaa jo jonkin sortin maratoneja. Mutta minkäs sille voi, kun on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää, ja näin lomalla se on vähän epävarmaa koska eksyy taas seuraavan kerran ruudun äärelle. :D Tekemistä ainakin riittää niin, ettei paljon paikoillaan ehdi tylsistymään! Vielä viikko olisi aikaa juoksennella vapaasti, sitten koittaa paluu töihin ja koulun penkille, jäiks! Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina... ;)