Kaiken maailman huolia ja uusi takki

Heipparallaa! Tällä kertaa täällä kirjoitteleekin aikamoinen stressipallo. Tai ehkä jo hitusen voitonpuolella oleva sellainen, mutta viimeviikko kyllä kului enemmän tai vähemmän stressipalloillessa menemään.

Auton katsastus. Joku on taas keksinyt niin maailman parhaan jutun! Jos sattuu olemaan yhtään ylimääräistä kertynyt, niin kerran vuodessa ne on hyvä pistää auton katsastukseen ja sitä seuraaviin huoltotoimenpiteisiin. No joo okei, onhan se ihan jees ettei tuolla liikenteessä pyöri yhtä suuressa määrin tikittäviä aikapommiautoja. Mutta eikö edes kolmen vuoden välein olisi ihan riittävä? Niinhän siinä kävi, ettei mun Kupla-vanhukseni nyt sitten selvinnyt siitä syynistä. Yksi jos toinenkin pikkuasia oli vähän rempallaan ja niin sitten alettiin laittamaan arvokasta 16-vuotiasta kuntoon.

Mä en tiedä mitä tekisin ilman tuota miestä. Tai tiedän, veisin katsastus hylsyn korjaamon jäbille ja lähtisin kuplan kanssa kotiin muutaman tonnin köyhempänä. Okei, ehkä mä taas vähän kärjistän ja liioittelen, mutta you get the point. Teemu hankki mun autoon tarvittavat osat, ja laittoi kuplaa monta tuntia isänsä kanssa. Todellista arjen välittämistä ja rakkautta mun mielestä, että viitsii ja haluaa nähdä vaivaa ja auttaa toista pyyteettömästi. Siinä on asia, mitä mä oikeasti todella arvostan omassa puolisossani.

Taas menee niin yksiin aiheen kanssa mutta menköön. Kuvissa näette vähän paremmin tuota mun uusinta takkilöydöstä. Liikkeessä takkia koristi huima -80% tarra, joten sadan euron sijaan hintaa ihanuudelle jäi vaivaiset parikymppiä. Juuri tällainen pitkän mallinen tuulenpitävä takki on musta ihan omiaan syksyyn. Se suojaa hyvin viimalta ja muutamalta pisaralta jos sade pääsee yllättämään. Huppu on ihan ehdoton syksyllä, niin pään saa suojattua tarpeen tullen. Tässä takissa on musta myös hauskaa merimieshenkisyyttä.

Mutta palataanpa siihen kuplaan. No, nyt on taas valoa tunnelin päässä, kottero läpäisi katsastuksen ja myyntihommelit jatkuu. Eli loppu hyvin kaikki hyvin sillä saralla. Toinen asia joka aiheutti harmaita hiuksia viimeviikolla, oli puhelinoperaattorin vaihto. Miksei nää vaan ikinä mene silleen smoothisti ja kivuttomasti, miten kyseiset palveluntarjoajat lupailee? Nytkin sai soitella perään, kun uhattiin numeron vaihdolla ja jättilaskuilla. Bardon my french, mutta miksi helvetissä tämäkin asia on tehty niin jumalattoman vaikeaksi? Noh, tääkin pitäs nyt sitten olla kunnossa, kuun vaihteessa sitten selviää että menikö persiilleen vai ei.

En tiedä johtuuko stressistä vai mistä, mutta jostain mä onnistuin onkimaan itselleni viheliäisen flunssan poikasen. Nyt ei millään kerkeäisi sairastaa, kun töitä on vaikka muille jakaa, kotona laitettavaa ja salillekin olisi kova hinku. Mutta nyt sitten uusi viikko ja uudet jutut, ainakin toivon mukaan ei tarvitsisi niin kauheasti stressailla. Palaan vielä viikonloppuun täällä blogin puolella, jahka kerkeän!

Äidin kanssa elokuvissa

Hei taas kaunokaiset! Viime viikko jälleen katosi kuin tuhka tuuleen, kun kaikki aika tuntui kuluvan töissä tai muissa pakollisissa menoissa. :D Voisin aloittaa vaikka helpoilla aiheilla ja palata näin alkuun viime maanantaihin puhelinkuvien merkeissä.

Silloin oli ihana vapaapäivä, kun vietettiin taas kunnolla äiti-tytär aikaa leffailun merkeissä. Ihan pakko tähän väliin todeta, että taitaa olla jo kuudes maanantai putkeen kun mulla on vapaata. :D Onkohan ne käsittäneet työvuorosuunnittelun puolella jotain väärin.. Mutta mä tosiaan halusin hirveästi nähdä animaation Inside out - Mielen sopukoissa, kun se oli saanut kaikkialta niin hyvät arvostelut. Ja mikäs sen parempaa seuraa lastenleffaan kun rakas äiti!

Käytiin hakemassa kunnon leffaeväät puokkiin ja suunnattiin leffaan. Olen saanut usein kuulla, että mun kanssa ei voi katsoa elokuvaa/ mennä julkisesti elokuviin, koska häiritsen tai nolaan seuralaiseni kommentoimalla kokoajan leffaa. Varsinkin jännittävissä leffoissa taukoamaton "Mitä tuo nyt tekee? Ei älä mene sinne!" kommentointi on mulle aika yleistä... Tästä syystä esimerkiksi mun isä on kieltäytynyt katsomasta seurassani yhtään elokuvaa, hehhe. :D MUTTA, onneksi olen löytänyt kaltaiseni. Ehkäpä jopa minua pahempi kommentaattori on oma mamani, jolla on lievä taipumus a. kaksimielisyyteen ja b. lievään hervottomuuteen. Tälläkin kertaa joutui vähän hyssyttelemään äitiä, jolle meinasi pelkkä alun lyhytelokuva olla jo vähän liikaa... XD

Ja jälleen meillä oli vaan niin kovin hauskaa yhdessä. Elämä on niin paljon mukavampaa, kun uskaltaa heittäytyä, olla hyvällä omallatunnolla iloinen eikä välittää liikaa siitä, mitä muut ajattelee.

Käytiin leffan jälkeen kahvilla sekä pikaisella pyörähdyksellä urheilukaupassa, jonka aleista mulle tarttui mukaan aika kiva takkilöytö! Parempia kuvia ja esittelyä siitä luvassa myöhemmin. ;) Illaksi käytiin vielä ostamassa bagelit mukaan kotona teen kanssa nautittavaksi. <3

Kysymyksiä ja vastauksia

Heissan taas! Tällä kertaa mulla olisi teille tarjolla vähän erilaisempaa, ja toisaalta ehkä vähän enemmän perus "blogimaista" postausta. Sain haasteen vastailla täällä blogin puolella pariin kysymykseen ja tässäpä näitä sitten olisi.

Sain kätevästi samaan syssyyn ujutettua teille yhdet kivat asukuvat viime viikonlopulta. Silloin oli niin kaunis ja aurinkoinen syyspäivä, näitä lisää kiitos!

1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.

Ja aloitetaan sitten kaikkein helpoimmalla vai? Hmm. Rakastan suklaata. Vihaan puhelimessa puhumista. Koulussa maantieto oli minusta erittäin kiinnostavaa, matikka kamalaa. Olen tosi huono tekemään soittolistoja, ja kuuntelenkin mielelläni ihan perus NRJ -musiikkia. Rakastan ruokaa, mutta olen melko surkea tekemään sitä. Olen erittäin pihi ja tarkka rahankäytöstä. Käyn lähes päivittäin salilla ja/tai sauvakävelemässä. Haluaisin silmien laserleikkaukseen. En värjää hiuksiani tällä hetkellä ollenkaan. Noin muutamia mainitakseni. :D

2. Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

Pääsääntöisesti teen tätä lähinnä itseäni varten, te vähääkään kiinnostuneet toverit siellä ruudun toisella puolella olette vain suuren suuri plussa! :) Niin narsistinen kukaan kuitenkaan tuskin on, ettei muiden mielipiteet edes jollain tasolla kiinnostaisi tai liikuttaisi. Eli kai sillä jonkun verran väliä on. Toivon kovasti, että heräävät ajatukset olisivat positiivisia ja myönteisiä. :)

3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?

Blogiminä on menevämpi ja positiivisempi. Jotenkin pelkästä sohvalla makoilusta ja masistelusta kirjoittaminen tuntuisi lähinnä hullulta? :D Älkää silti käsittäkö väärin. Aika yksissä me mennään blogiminän kanssa, blogiminällä vaan on vähemmän niitä huonoja päiviä, jotka kuitenkin on ihan luonnollinen osa elämää. :) Reaaliminällä on ehkä myös hiukan enemmän salaisuuksia... ;)

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Avomieheni Teemu. Välillä ihmettelen, miten olenkaan onnistunut löytämään vierelleni jonkun yhtä pöljän ja saman henkisen ihmisen. :D Itse olen melko hersyvä ja välillä jopa hervoton ihminen, joten moni asia naurattaa. Myöskään hullun hauskan perheeni kanssa ei koskaan tule vietettyä aikaa vakavalla naamalla. Niinhän sitä sanotaan, että suku on se kaikkein pahin. Meillä meininki on rennon avointa, ja yhdessä tulee naurettua niin, että pitkäikä on kyllä kaikille taattua.

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

Luovuus merkitsee jokaisen omaa tapaa ja visiota toteuttaa itseään. Ollakseen luova, ei välttämättä tarvitse olla esimerkiksi taiteellinen tai musikaalinen. Luovuutta voi toteuttaa kaikkialla ja kaikessa. Itse koen toteuttavani luovuutta esimerkiksi sisustuksessa ja valokuvauksessa. Toisaalta ihan pelkästään oma ulosanti ja vaikkapa vaatetus on tietynlaista luovuutta, jolla ilmaistaan omaa itseään muille. Minulle luovuus on hyvin laaja käsite!

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Ihailen suunnattomasti Teemua. Ihailen sitä, miten toisesta voi vuosienkin jälkeen löytää uusia puolia. Ihailen miehen lukuisia ulottuvuuksia; tajuttoman rauhallista suhtautumista kaikkeen, loputonta ystävällisyyttä ja uskollisuutta, taitoa ottaa muut huomioon; lista on pitkä. Erityisesti ihailen niitä piirteitä, joita minun on haastavampi löytää itsestäni. Vastakohdat täydentävät toisiaan. <3

Ihailen myös omaa äitiäni eniten maailmassa. Ja kukapa ei äitiään ihailisi? Minun äitini on viisain, rohkein, vahvoin ja empaattisin ihminen, johon olen tässä elämässä törmännyt. Perusteluja ihailulle löytyy loputtomasti.

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Ah monikin asia, välillä vähemmän ja välillä taas enemmän. Ehkä eniten harmittaa aikaansaamattomuus niissä tietyissä asioissa, joiden hoitaminen ei ole sitä kaikista mukavinta puuhaa. Ei-kiirreellisten lääkäriaikojen varaaminen, pankkiasioiden hoitaminen puhelimitse, auton katsastus. Siis oikeasti asioita, jotka saisi hoidettua suht nopeasti jos vaan viitsisi ryhtyä tuumasta toimeen. Ehkä jonain päivänä pääsen eroon tästä minun huonosta tavasta kitkuttaa asioiden hoitamista siihen kuuluisaan viimeiseen tappiin saakka.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

Tätä täytyisi melkein kysyä niiltä muilta. Luulen, että minulle läheiset ihmiset osaavat arvostaa minussa positiivisuutta, rehellisyyttä ja intohimoista omistautumista sekä paneutumista asioihin. Minulle ympäröivät ihmiset ovat hurjan tärkeitä, ja haluan osoittaa sen heille. Lisäksi suojelen läheisiäni leijonaemon tavoin viimeiseen saakka.

9. Mikä sinusta tulee isona?

No sanoppa kuule se. Sitä tässä on enemmän ja vähemmän pyöritelty, ja rehellisesti sanottuna minä en tiedä, mitä minusta tulee isona. Toisaalta yli kaksikymmentä vuotta vanhempi työkaverikaan ei vielä tiennyt, että mikä hänestä tulee isona. Tarvitseeko sitä oikeastaan koskaan tietääkään?

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

Jos minä johonkin uskon, niin onnellisiin loppuihin. Siis siihenhän kaikki kai haluaisivat elämässään tähdätä? Sen kyllä tiedostan, etteivät kaikki loput voi olla onnellisia. Mutta minut on kasvatettu uskomaan vahvasti, että yksi onneton loppu voi samaa aikaa olla jonkun uuden alku. Ikävistä asioista voi seurata jotain muuta hyvää, ja siinäpä se onkin tämän elämän hullunkurisuus. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, minusta on parempi elää jokainen päivä täysillä, niin kuin se voisi olla viimeinen päivä. Tulevaa on turha liiaksi murehtia, eniten merkitsee se, mitä on tässä ja nyt.

Jäikö jokin näistä tai muu kysymys vielä askarruttamaan? Kysymyksiä saa heitellä enemmänkin tähän suuntaan. Huomatkaa parin ylemmän kuvan poseerausasento: Rukoilijasirkka!

Ja ainiin, kuvien vaatetuksesta vielä. Päälle valikoitui ehdottomia tämän hetken syyslemppareita.

Paita - Atmosphere,Primark

Huivi - Bik Bok

Farkut - Bik Bok

Kengät - Andiamo, Koo Kenkä

Laukku - New Yorker
Kello - Michael Kors

Habitare 2015

Käytiin viikonloppuna katsastamassa tämän vuoden Habitare -messut. Samaan aikaan sisutusmessujen kanssa messukeskuksessa pyöri myös ArtHelsinki-, Antiikki-, ValoLight- ja HifiExpo -messut. Tämä oli mulle ensimmäinen kerta Habitaressa, ja tykkäsin kyllä aivan hirveästi. Ainoa haittapuooli on sisustettavan tilan rajallisuus omassa kodissa, mutta onhan se hyvä jo näin etukäteen valmistautua sitten jossain vaiheessa edessäpäin siintävään ihka omaan kotipesään...

Kierrettävää ja nähtävää riitti monen hallin verran. Tuo punainen koppero missä kävin muikistelemassa, on kokonaan äänieristetty. Aika hassu tunne vetäytyä messuhälinästä totaaliseen hiljaisuuteen. Haettiin myös vähän poreamme-esitteitä tutkimusmielessä, sillä Teemun vanhemmat ovat vähän pohtineen kyseisen ylellisyyden hommaamista takapihalleen.

Siis kukaan ei kertonut mulle, että tuolla on Jethro vetämässä Maskun huutokauppaa! Onneksi satuttiin sopivasti paikalle, niin true fani pääsi ihastelemaan idoliaan oikeen lähietäisyydeltä. :D On muuten näköjään laihdutus lähtenyt taas hyvin käyntiin, way to go Jethro! ;)

Tuolla piensisustuspuolella olisin voinut viettää vaikka miten paljon aikaa. Niin käsittämättömän ihania kaikkia pikkujuttuja, joista lähinnä kaikki olisin voinut onnellisena kantaa kotiin. Jotain pientä tarttui sentään tuolta mukaan, ja huonekalupuoleltakin jäi yksi pöytä vähän vaivaamaan...

Ehee. Jouluun ja talveen on toki vielä aikaa, mutta tuo lumihiutalekoriste oli jotenkin niin kaunis, että se oli pakko saada. Miten ihana ripustaa vaikka ikkunaa vasten sitten lähempänä talvea. Ja mukeja ei voi olla koskaan liikaa! Kaunis ja erittäin tilava teemuki mun oli vähän niin kuin pakko saada, se oli vaan niin syötävän suloinen. Vai pitäisikö sanoa ehkä juotavan. ;)

Ystävät hyvät, tähän on tultu. Kyllä, minä tilasin Anna -lehden puoleksi vuodeksi. Mut on ehkä vähän turhan helppo puhua ympäri kaikilla superkivoilla tilaajalahjoilla, mutta minkäs teet. Joten jos Anna alkaa tulla korvista ulos ja mummoutuminen lähestyä vääjäämättä, kiikutan lehden nopeasti mukavana yllärilahjana äidille.

Nyt lähdenkin sitten pitkästä aikaa katsomaan, mitä kummipojalle kuuluu. Palaillaan me taas! <3

Uudet ihanuudet!

Taas täällä kirjoittelee onnellinen materialisti. Olen tosi huono hankkimaan itselleni kenkiä. Uskokaa tai älkää, mutten edes omista kovin montaa kenkäparia. Yleensä käytän kenkiä siihen asti, että niistä kuluu pohja puhki ja on pakko ostaa uudet. Tässä vaiheessa kaikki kenkäfriikit varmasti jo haukkovat henkeään, mutta mulle kengät ei vaan ole koskaan ollut sellainen pakkomielle.

Se ei silti tarkoita, etten huokailisi kauniin parin osuessa kohdalle. Ja tällä kertaa päätin ottaa härkää sarvista ja ihanat kengät nähdessäni oikeasti myös annoin itselleni luvan ne hankkia. Ilman hintavertailuja, ilman itseni tenttaamista "tarvitsenko nyt oikeasti juuri nämä kengät". Annoin intiutiolle vallan ja nyt ne ovat minun!

Kengät ovat Andiamon, niiden sisäpinnalla on mukavan pehmoinen karvavuori ja näissä on kahdeksan sentin korko. Nämä ihanuudet jalassa tällainen korkoihin tottumatonkin pysyy tukevasti pystyssä, ja kävellessä ei edes huomaa eroa!

Nyt vain toivotaan paljon kuivia, kirpeitä syyspäiviä, joita nämä kengät suorastaan huutavat. Näen nämä yhdistettyinä sinisiin farkkuihin ja camelin väriseen kaulahuiviin ja tekisi melkein mieli hyppiä riemusta. Niin ihanat kengät, ja oikeasti mun? Saan käyttää niitä niin paljon kun haluan, vaikka joka päivä?? Nämä kengät jalassa ei edes ihan niin hirveästi harmita syksyn tulo!


Mutta nyt kone kiinni ja suunnaksi messukeskus ja ihanat Habitare -sisustusmessut! :)

Pärnun ostokset

Nyt olisi sitten hei vuorossa niitä paljon puhuttuja Pärnun ostoksia. Mikään shoppailijan mekka Pärnu ei ole, varsinkaan aivan se keskusta mistä löytyy kaksi pientä kauppakeskusta. Muutamat kaupat käytiin kuitenkin kiertämässä, ja onneksi käytiin! Tein mielestäni oikein onnistuneita löytöjä, ja yhdestä olen erityisen tyytyväinen.

Mukaan tarttui tosiaan muutamat paidat (kaikki alesta alle 5€), alushousut, bikinien alaosa, laukku ja lippis. Paidat on aika perus kesäkamaa, mutta päätin ottaa parista teille oikein hienot kuvat noin peilin kautta. Ihana hapsupaita ja minusta omalla tavallaan ihan jopa juhlava musta yläosa käyvät varmasti hyvin muulloinkin kun kesällä päälle puettaviksi. Ja tuo bikinialaosa oli kyllä niin hauska. Muistatte varmaan, että ostin ennen matkaa hennesin alesta sinivalkoraidallisen bikiniyläosan kultaisilla yksityiskohdilla. No mikäs mua sitten New Yorkerin bikinialeissa odottelikaan? Täydellinen vastakappale alta kolmen euron! Siis voi miten voikaan ihminen tulla onnelliseksi pienistä asioista. Esimerkiksi tässä postauksessa näkyy mulla päällä toi combo. :) Aika täydellinen löytö, vai mitä?
And what can I say. Ikuinen Disney -fani ei vaan voinut jättää tuota paitaa kaupan hyllyyn! Vaikkei Pieni merenneito olekaan mun ihan ultimaattinen lemppari, on Disney kuitenkin aina Disney. ;)

Tämä lippis oli musta vaan aivan ihana. Joku poikamaisen mallin ja tyttömäisen kukkakuvion kontrastissa vain kolahti.  Hattu päätyikin heti päähän Pärnussa, kun käytiin vähän leffastelemassa. Tämä yksilö onkin muuten mun ihka ensimmäinen oma lippis vuosiin. Ehee, kiitti rakas tiger of swedenin lainasta ja silleen... :D Hintaa en tälle kuollaksenikaan muista, mutta en varmaan ihan hirveästi valehtele, jos heitän että siinä kympin pintaan.

Tällä kertaa jätin parhaan viimeiseksi. ;) Mulla on jo hetken ollut hakusessa tietyn kokoinen käsilaukku, jonne mahtuisi kaikki oleelliset, mutta ei olisi liian iso ja epäkäytännöllinen mukana ja töissä raahattavaksi. Ja siellä se mua odotti, yhtäkkiä ja täysin yllättäen New Yorkerin hyllyssä. Heti kun näin tämän laukun, tiesin että tuo minun on saatava. Siinä vaan kaikki kohtasi täydellisesti, oikea koko, musta tikattu tekonahkakuosi, kultaiset yksityiskohdat, kaikki. Ja kun kassalle kantaessa tulin vilkaisseeksi hintaa, niin aika hyvältähän se tuntui löytää täydellinen laukku naurettavaan viidentoista euron hintaan. Kestää mitä kstää, mutta tässä elämäntilanteessa toimii paremmin kuin hyvin.

Tiesittekö muuten, että sääennusteen mukaan kesä tekee huomenna pienenpienen comebackin? Eli ihan vielä ei tarvitse antautua kaivamaan kaulahuiveja ja talvitakkeja varastosta! :D Hetken saa vielä uskotella itselleen, ennen kun on pakko myöntää karvas tappio. ;) Palaillaan taas muruset! <3