Meidän piti muuttaa maailmaa

Totaalinen välikuolema. Töitä on taas paiskittu sellaisella sykkeellä, että blogiparka on siinä tohinassa jäänyt aivan paitsioon. Ja ainiin juhlittiinhan tässä myös kahden ihanan serkkusen valkolakkia! <3

Se olisi sitten huomenna aivan uusi kuu ja uudet kujeet! Ja voi mikä kuu; kesäkuu! <3 Nyt saa jo varmasti hyvällä omallatunnolla puhua kesästä? Mulla on kesäkuulle huomattavasti vähemmän työtunteja luvassa, kuin mitä nyt toukokuussa oli. Vaikka taloudellinen tilanne toki aina vähän kärsii, niin samalla ei tunnu lainkaan niin pahalta kun on enemmän aikaa vietettäväksi ulkona, ystävien ja perheen kanssa.

Yllätysyllätys, kuvat eivät liity taaskaan millään lailla mihinkään. XD Eilisen juhlissa oli tarkoitus ottaa enemmänkin kuvia, mutta jotenkin se aina kummasti unohtuu. Ehdittiin kuitenkin ottaa kaverikuvia rakkaan äidin kanssa ennen juhliin lähtöä, ja niistä tuli aivan ihania. Voi mun ihanaa mamaa. <3

 Ihana äiti ja... ei niin ihana tytär. :D Mutkun eii, en kestä miten suloinen mun äiti on tässä kuvassa! <3

Niin erilaiset, mutta sitten kuitenkin niin kovin samanlaiset. :) Siinä on ihminen, jonka kanssa ajatusmaailma ja arvot kohtaavat täydellisesti. Meillä on yhdessä tajuttoman hauskaa, ja pelottavan samanlainen huumorintaju. Toinen on pitkä ja toinen pätkä. Toinen kauniin hoikka ja toinen varustettu vähän runsaammilla muodoilla. Toinen brunette ja toinen hieman vaaleampi. Erilaiset, mutta kuitenkin samanlaiset. <3 Kauniin äitini juttuja pääsee tarkemmin seurailemaan täällä.

Sinun tietäsi ei ole vielä kulkenut kukaan muu, eikä  sen reitistä ole olemassa karttaa
Monet pystyttävät tienviittoja matkan varrelle, sillä risteyksiä on edessä monia
Ota järki mukaan kompassiksi ja tunne näyttämään suuntaa
Vaella oma polkusi - Aina huipulle asti!

Onnea vielä ihana kaunokainen! <3

Silloin tunsin eläväni

Ihminen tuntee elävänsä, kun aamu neljältä, auringon jo noustessa, ajaa asemalta kotiin pyörän tarakalla ja kylmä kevätkesäyön viima puhaltaa vasten kasvoja ja saa kiharat kieppumaan tuulessa.

Voin kertoa teille, että ihminen tuntee myös silloin elävänsä erittäin voimakkaasti, kun kyseistä yötä seuraavana aamuna herää avustamaan rakkaan serkun muutossa. Miksi kärsiä krapulasta yksin kotona, kun siitä voi tehdä monin verroin pahemman juoksemalla neljännen kerroksen portaita edestakaisin erinäisten kantamusten kanssa. Kyseisestä kerrostalosta löytyy kyllä hissi, mutta vapaaehtoisten matkustajien määrä hupeni kummasti sen jälkeen, kun oltiin oltu porukalla jumissa vartti siinä kuoleman loukussa. Oltiin hieman ilmassa ensimmäisen kerroksen yläpuolella, mikä oli sekin ihan ok siihen asti, että hissi päätti ampaista varoittamatta kolmanteen kerrokseen ja samantien takaisin alas. Alhaalla muutamat ylösalas -liikkeet, niin että vähintään siinä vaiheessa jokaisella oli jo pala kurkussa, ja eikun samantien takaisin kolmanteen kerrokseen. Siihen se piina sitten onneksi päättyi, kun saimme kolmannessa kerroksessa työnnettyä oven auki. Päätimme yksissätuumin, että siihen hissiin ei sitten enää välttämättä tarvitse palata. Ja onhan se portaiden kapuaminen aika tehokasta hyötyliikuntaa after all!

Mitäs teidän viikonloppuun? Kauheeta vauhtia tämä aika menee, viikon päästä jo juhlitaan monituisia valkolakkeja! Ihanaa, sillä yksi parhaista jutuista kesällä on ne kaikki ihanat juhlat mitä pääsee juhlimaan ja järjestämään (ja ruoka!!). Nyt ei muuta kuin toivotaan niitä kesäisiä kelejä vielä kruunaamaan kaiken!

Eräs pilvinen maanantai Hvarilla

Pienet vastoinkäymiset matkalla eivät loppuneet matkalaukun ylimääräiseen yöhön Frankfurtissa. Meillä oli valmiina liput ostettuna maanantaille katamaraaniin, jolla oli tarkoitus seilailla Splitistä Hvarille. Satamassa kuitenkin ilmoitettiin, ettei katamaraani lähdekään kovan tuulen vuoksi. Jaahas. Mutta tästäkin selvittiin oikein näppärästi, sillä liput pystyi helposti vaihtamaan päittäin lippuihin autolautalla, joka lähti sopivasti tuntia myöhemmin. Lautta meni Hvarin saaren Stari Grad nimiseen kaupunkiin, mistä kuitenkin päästiin suoraan ja nopeasti bussilla Hvariin. Mun mielestä matkustaessa täytyy aina olla varautunut tämmöisiin pieniin suunnitelman muutoksiin. Mekin suhtauduttiin Teemun kanssa rennosti asenteella "kyllä tämä tästä järjestyy", ja niinhän se loppupeleissä tekikin. Päästiin perille, kaikki matkatavarat onnellisesti mukana.

Tuo ensimmäinen päivä, jolloin saavuttiin Hvariin oli tosiaan vähän pilvisen puoleinen. Toisaalta ehkä ihan hyvä niin, sillä päätettiin kävellä bussiasemalta hotellille matkatavaroiden kanssa. Eikä siinä mitään, eihän matka oikeastaan ollut edes kovin pitkä, meillä vain ei ollut oikein tarkkaa tietoa hotellin sijainnista. Jossain rannalla tuohon suuntaan, ja ei muuta kuin matkalaukkuja raahaamaan. Jälleen kerran, hotelli löytyi, ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

Siinä teille taas pienoinen kuvaoksennus. Matkalaisten meno oli vähän nuutunutta, mutta voi miten hyvältä voikaan pizza maistua vähän nuutuneena! :D Seuraavaksi teille onkin sitten luvassa varmastikin vähän aurinkoisempia kuvia Hvarilta. Tänä viikonloppuna on täälläkin ollut ihanan aurinkoinen ilma, mutta kyllä näitä kuvia katsellessa tulee taas kamala ikävä takaisin tuonne lämpöön. <3 Kesä, kiiruhda luoksemme!

Pakollinen vapaapäivä ja sininen mekko

Heissan ihanaiset! Mitäs teidän pakolliseen vapaapäivään? Me käytiin pyörähtämässä Teemun serkun miehen (:D) valmistujaisissa. Oltiin siis valmiiksi ihan tällingissä, ja vapaapäivänä olisi voinut tehdä vaikka mitä, mutta Teemu lähti salille ja mä lähdin kotiin pesemään pyykkiä hirveällä intohimolla. :D What's wrong with us? Okei, nyt on Teemun kaveri kylässä ja noilla jonkunasteinen lätkäputki meneillään tuolla sohvalla.

Mä aattelin, että voisin taas tulla välissä ihan höpöttelemään Kroatian kuvien sijaan. Paitsi en mä tiedä, onko mulla teille mitään oikeeta sanottavaa tai kerrottavaa. Päivät on mennyt töissä ja jääkiekkoa seuraillessa. Ja kesää odotellessa. Tänään taas heräsi toivo, vaikka on toi tuuli edelleen vähän ikävä viilentävä seikka. Ja toi vihreys yllätti jälleen tänä vuonna! Aina sitä odottaa vaikka kuinka kauan, että alkaisi luonto nyt jo pikkuhiljaa vihertämään. Sitten se yhtäkkiä tapahtuu viikossa ja on jotenki ihan ymmällään, että mites se taas tuli näin yllättäen. Mulla on kova usko, että kyllä se kesäkin sieltä vielä tulee. <3

Mulla on tänään harvinaisen onnellinen olo. Ja jotenkin tosi aikaansaava fiilis myös! Tuntuu, että nyt on asiat hyvin ja järjestyksessä, ja näin ne voisi hetken vaikka pysyäkin. Ja nyt kun sanon näin, ryven huomenna jossain maailman syvimmässä masiksessa maailmani myyneenä. Ai miten niin hiukan ailahtelevainen persoona? Ja miettikää Teemu-raukkaa, joka joutuu kestämään mua ja elämään mun oikuttelun kanssa joka päivä. :D

 

Tässä vaiheessa te luultavasti mietitte, että ihan pimeä akka. Outo postaus, missä kuvat ei liity mitenkään tekstiin. Mutta hahaa, kylläpäs liittyykin! Mulla oli toisaan tuo mekko päällä tänään valmistujaisissa, ja myöskin viime viikonloppuna Antonin (<3) 1v. synttäreillä. Moni on jo kysynyt, että ostinko tämän ihanuuden Kroatiasta. Vaikka tässä on kyllä hirveästi Kroatiafiilistä, niin mekko on ihan kotisuomesta ja BikBokista. Kävin ihastelemassa ja sovittamassa mekkoa jo ennen lomaa, mutta jostain syystä se ei lähtenyt kanssani kaupasta ulos. Mekko oli mielessäni vielä lomalta paluun jälkeenkin, joten olihan sitä pakko vielä käydä sovittamassa ja Teemun rohkaisemana hankin sen omakseni. Ainoa juttu mikä harmittaa kovasti, on että tämä olisi ollut juuri täydellinen Kroatiassa. Mutta eipä sille voi mitään, ja luulenpa että tämä mekko kyllä pääsee ahkeraan käyttöön tulevana kesänä.

Ps. Kuinka onnellinen voi kääpiö olla, kun maksimekko on valmiiksi oikean pituinen?!

Nyt hilppasen poikien seuraksi sohvalle ja nappaan henkisen Suomenlipun kouraani. Ja oon näköjään näissä kuvissakin sonnustautunut teemavärien mukaisesti. ;D Mekko vaihtui jo aikoja sitten pyykkipäivään soveltuvampaan asustukseen, mutta pitäsköhän vetästä se taas päälle ja kannustaa Suomen pojat voittoon?

Hotellit Kroatiassa

Me asusteltiin Kroatiassa kahdessa hyvin erilaisessa, mutta ihanassa hotellissa. Ensin oltiin Splitissä Villa Olea nimisessä hotellissa kaksi yötä ja sen jälkeen viisi yötä Hvarilla Amfora Grand Beach Resortissa.

Splitissä majapaikaksi valikoitui vain muutaman huoneen pieni, mutta sitäkin viihtyisämpi Villa Olea. Tämä kyseinen hotla sijaitsee keskustan pääkadulta erkanevalla sivukadulla, eli on siis varsin ytimessä. Hotellilta oli lyhyt matka bussiasemalle, mihin tultiin lentokentältä, satamaan, mistä lähdettiin Hvarille, vanhaan kaupunkiin sekä rantakatu Rivalle.

Huoneet olivat vasta uusittuja, valoisia ja avaria korkean huonekoon ansiosta. Sairaan mukava, muhkea ja iso sänky on aina suurta plussaa! Myös kylppäri oli oikein siisti ja tyylikäs.

Joo. Näissä meidän Teemun ottamissa kuvissa huone ei oikein pääse oikeuksiinsa. Kuvat on siis otettu sillä sekunnilla kun pamahdettiin tonne lauantai-iltana pitkän matkanteon jälkeen. Ainoa syy miksi viimeisin kuvista näki päivänvalon, on että se on ainoa kuva, josta pystyy hahmottamaan tuon kylpyhuoneen sijaintia. Sielä oli hauskasti ikkuna makuuhuoneeseen, ja se sijaitsi tuota varsinaista huonetta korkeammalla.

Villa Olea kävi paremmin kuin loistavasti parin yön majoittumiseen Splitissä. Hotelli on tosiaan pieni, eli mitään muuta sielä ei oikeastaan voi puuhastella kuin nukkua. Esimerkiksi aamupalatarjoilua tai muuta ei siis ole saatavilla. Alle kymmenen hotellihuoneen lisäksi hotellissa on pieni aula ja respa. Tämä sopi meille oikeastaan juuri loistavasti, sillä isoon hotelliin olisi ollut vaikea asettua lyhyessä ajassa. Villa Oleassa myös asiakaspalvelu oli erinomaista! Me ehdittiin törmätä respassa kahteen työntekijään, ja molemmille ehdottomasti täysi kymppi! He olivat hyvin vieraanvaraisia, ja saivat heti asiakkaat tuntemaan itsensä kodikkaiksi ja tervetulleiksi. Heidän päästään löytyi myös loistavaa joustavuutta sekä avuliaisuutta, mitä tulee esimerkiksi matkalaukkuepisodiin.

Kun Villa Olea oli hyvin tyypillinen kaupunkihotelli, niin Hvarissa meitä odotti enemmän rantalomamainen täysihoitohotelli. Hvarilla apartment tyyppinen majoittuminen on hyvin yleistä, eikä hotelleja edes ole kovin useita. Heti alkuun on pakko myös myöntää, että Amfora Grand Beach Resort ylitti kyllä meidän odotukset. Paikanpäällä oli oikeasti samanlaista kuin kuvista oli etukäteen kuvitellut. Toisaalta täytyy kyllä antaa hotellille pisteet kotiin tervetulotoivotuksesta, sillä saatiin heti alkuun kuulla, että meidät on siirretty Standard huoneesta Superior-tason huoneeseen. Not bad at all, eikä lainkaan valittamista!

Oltiin molemmat aika innoissaan, kun päästiin tuonne meidän huoneeseen. Hyvin modernia, tyylikästä ja ylellistä, sellaista mitä oikeastaan vähän odottaakin kun lähtee lomalle. Jälleen ihanan leveä sänky, ja kylppäristä löytyi jopa amme! Pitkien päivien ja kävelyiden jälkeen oli aivan ihanaa pulahtaa kuumaan kylpyyn valkkarilasi kourassa. Todellista rentoutumista mun makuun!

Ihan ehdottomasti paras asia meidän hotellihuoneessa oli tuo näkymä. Vaikka usein sanotaan, ettei kukaan sitä lomaa hotellihuoneessa vietä, niin oli se aika ihanaa aamuisin vetää verhot syrjään ja vaan ihastella edessä aukeavaa näkymää ja kaunista merta. Pelkkien kuvien katselu saa mut huokaamaan ääneen. Voisinko palata takaisin tonne? Mielellään nyt heti jos sopii.

Tämä postaus alkaa mennä aika hehkutukseksi, mutta minkäs sille voi, kun kaikki vaan loksahtaa kohilleen. Me ei nimittäin myöskään turhaan maksettu aamupaloja tuolla Amforassa, sillä saatiin joka aamu nauttia kattavasta ja laadukkaasta aamiaisesta, jonka voimilla jaksoi pitkälle päivään.

Amforassa puitteet oli kaikin puolin kunnossa. Hotellilta löytyy myös upea allasalue, mutta siitä ei nyt tule kuvia vielä tähän postaukseen. Tähän väliin siis tämmöinen aika informaatiopainotteinen postaus, mutta hyödyttää varmasti niitä, jotka mahdollisesti suuntaavat lomillaan samoihin maisemiin! :)

Ja tähän loppuun vielä pienet tuuletukset leijonapoikien puolesta! Piti kirjoittaa tätä postausta pelin aikana, mutta eihän siitä tullut mitään edes erätauoilla, sen verran jännittävissä tunnelmissa pelailtiin.