perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kotipesä kutsuu!

Huomenna se tosiaankin koittaa, kauan odotettu ja jännitetty muutto! En meinaa pysyä nahoissani, kun vaan mietinkin koko asiaa. ;D Blogin puolelle saattaa langeta hetkeksi hiljaisuus, kun seuraavat päivät menevät enemmän tai vähemmän pakatessa, lastatessa, purkaessa, kootessa, asentaessa ja hankintoja tehdessä. Ja siinä välissä pitäisi kummipojan ristiäisissäkin pyörähtää. Joten älkää huoliko, en ole luultavasti litistynyt muuttolaatikon alle, jos minusta ei hetkeen kuulu mitään. Palailen täällä blogin puolella heti, kun tilanne on vähän rauhoittunut ja läppäri ja kamera kaiveltu esiin muuttokuormasta! :) 

Kuva lainattu armaan työpaikkani nettisivuilta

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Alelöytöjä!

Eilen töiden jälkeen tein vielä viimeiset hankinnat juhannuksen viettoon, ja samalla ehdin pikaisesti pyörähtämään vasta käynnistyneissä alennusmyynneissä. Yleensä alerekkien penkominen ja alennustungos aiheuttavat minussa lähinnä paniikinomaisia reaktioita, mutta eilinen pikainen kauppoissa pyörähdys oli kaukana paniikista. Yleensä myös jonkun tietyn tuotteen etsiminen on suorastaan tuskastuttavaa, enkä ikinä löydä etsimääni vaikka koluaisin läpi kymmenet kaupat. Eilinen oli kuitenkin normaalin täysi vastakohta! Kiertelin pari kauppaa rauhassa ja hyvällä tuulella, vaikka pohjalla oli työpäivä ja varsinkin ruokakaupoissa perinteinen "kauppa on kaksi päivää kiinni kuolemme nälkään" -meininki. Tavoitteena oli löytää joku kiva kesäinen mekko kummipojan ristiäisiin.

Ensimmäinen kauppa, johon astelin sisään oli gina tricot. Yleensä en kyseisen vaateliikkeen myymälöistä erityisesti välitä, mutta vastikään Jumboon avattu liike poikkeaa mielestäni mukavasti muista liikkeen myymälöistä ja on kivan pieni ja siisti. Huomasin, että alenukset ovat jo alkaneet ja päätin katsastaa aletangot perus pessimistisellä asenteellani aleihin; tuskin sieltä mitään löytyy. Mukaan sovitukseen tarttui kuitenkin henkarissa oikeastaan aika kivan näköinen mekko ja perus T-paita. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt kun mekko näytti vielä kivemmalta päällä! Onneksi nappasin sen mukaan sovitukseen siitäkin huolimatta, että ainoan kappaleen kokolapussa komeili koko, jonka miellän yleensä itselleni liian pieneksi. Varsinkin mekoissa minun täytyy turvautua yleensä isompiin kokoihin leveän rintakehän ansiosta. Olen silti edelleen sitä mieltä, että vaatteiden kokolappuihin ei ole luottamista. Vaatteita on niin paljon eri mallisia ja eri liikkeidenkin kokomitoitukset saattavat vaihdella valtavasti! Omasta vaatekaapista esimerkiksi löytyy vaatteita välillä S-L ja 36-40. Kokolappuja ei siis todellakaan kannata orjallisesti tuijottaa, vaan valita vaate siinä koossa, mikä istuu parhaiten päälle ja tuntuu ja näyttää hyvältä!



Hintaa mekolle jäi 50% alennuksen jälkeen alle 15 euroa. Joten ei lainkaan huono löydös sanoisin! Ja tuo mielestäni tosi kiva ja hyvin istuva T-paita taisi maksaa huimat viisi euroa.. :D


Mukaan tarttui myös normaalihintainen kynsilakka kivan korallisessa värissä. Kuvat hieman vääristää väriä punertavammaksi mitä se todellisuudessa on. Löysin myös aivan ihanan kaulahuivin, jonka väritys tuo mieleen jotenkin maitokahvin. Huiviakin koristi -50% aletarra, joten kiikutin sen kotiin enemmän kuin mielelläni! Vero modan piecesissä on muutenkin iso valikoima hienoja ja eri kuosisia huiveja, mutta tykkään kyllä tästä omastani aivan erityisesti! Oikein odotan, että pääsen somistamaan erilaisia asukokonaisuuksia tällä ihanuudella.




Tänään on käytetty aikaa hiomalla meidän tulevia ruokapöydän tuoleja. Täältä kotoa löytyi meille vanhat tuolit, jotka meidän on tarkoitus käsitellä ja maalata. Lisää tästä projektista jahka tuolit valmistuvat! :) Ja ihan kohta suunnataankin kunnolla juhannuksen viettoon, kunhan Emmi pääsee töistä. 

Ihanan rentouttavaa juhannusta teille kaikille! Allekirjoittaneellakin on huimat kaksi päivää vapaata töistä, joten niistä otetaan kaikki ilo irti! ;) Ps. Tasan viikko enään muuttoon, iik!!

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Minimökillä

Kuten aijemmin jo blogissa mainitsinkin, olin viime viikolla käymässä Mummin ja Äijän luona heidän siirtolapuutarhassaan. Pieni siirtolapuutarhamökki lukeutuu varmasti yhdeksi lempi paikoistani koko maailmassa. Siirtolapuutarha on kuin oma pieni maailmansa. Sinne pääsee helposti pakoon arkea. Aina kun astuu puutarhan porteista sisään, tuntuu kuin astuisi sisään aivan omaan miniatyyrimaailmaansa, kauas muun maailman huolista ja murheista.

Ja voi miten rakkaita tuon pienen mökin kesäasukkaat onkaan mulle! Voisin istua vähintään jokatoinen päivä vaan jutustelemassa Mummin ja Äijän kanssa maailman menosta, unohtaa murheet ja stressin, ja hörppiä Mummin keittämää kahvia. <3


Hovikuvaajani ei ollut paikalla, joten kuva tuon päivän asusta on näpsäisty kauniisti peilin kautta, surkeassa valaistuksessa. No, ei voi mitään. Pääasia, että saatte edes jonkinlaista haisua tuon päivän vaatetuksesta. Palaillaan ensikerralla sitten laadukkaampien asukuvien merkeissä!

Helteisenä kesäpäivänä päälle valikoitui Dubaista pari vuotta sitten hankittu rento kesämekko, joka taipuu moneksi. Mekko on nähty mun päällä useisiin otteisiin viime kesänä, ja onpa se valikoitunut päälle myös ystäväni häihin. Mielestäni mekko on hyvin käytännöllinen juuri siksi, että sen voi pukea rannalle tai juhliin. Ja viihdyn siinä mainiosti! Lisäksi helma on minusta todella kaunis, ja sopii hyvin yhteen mustan yläosan kanssa. :)






Tällä hetkellä mökillä on vielä remontti kesken, joten seuraavalla vierailukerralla mökki ja sitä ympäröivä puutarha ovatkin varmasti kokeneet monenmoisia muutoksia! :) Nyt on jo hirveä ikävä miniatyyrimökille rentoutumaan ja nauttimaan kesästä, täytyykin siis tässä jokupäivä vielä ennen muuttoa ottaa suunnaksi rakas siirtolapuutarha!

Muuttoon on aikaa enää tasan kaksi viikkoa, voitteko kuvitella! Täällä yksi innokas on jo päässyt pakkailun makuun ja koittaa kovasti hillitä itseään hamstraamasta omaa työpaikkaansa tyhjäksi kaikesta sisustusromppeesta. Onneksi kaksi viikkoa hurahtaa hetkessä, ja kohta onnellinen pieni jännitys alkaa varmasti saamaan jonkin tasoisia paniikin piirteitä, kun muuttoon onkin enää pari yötä! ;D


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Mä vien sut rannalle ja sieltä suoraan baanalle

Tätä voisi kai pitää "päiväni kuvina" -tyyppisenä postauksena. Tänään vieteltiin Teemun kanssa molemmat vapaapäivää, ja ihanasti sattui niin hyvä ilma! Kai se on, että kun ei ota säästä hirveää stressiä eikä aseta sille minkäänlaisia odotuksia, niin saa yllättyä positiivisesti kun vapaapäivänä herää sälekaihdinten välistä pilkottaviin auringonsäteisiin. Ei valittamista! (;



Rakastan tuota viime kesänä hommattua mustaa maxihametta! Se on ihanan ohutta materiaalia, ja sopii loistavasti kesäiseen päivään. Ja hameen kanssa voi paitaa vaihdella mielen-, fiiliksen- ja lämpötilan mukaan. :) Mukana roikkuu taas luottolaukkua, -koruja ja -aurinkolasia.

Suunnattiin keskustaan tekemään pieniä hankintoja ja vaan nauttimaan menosta ja meiningistä! (; Stockan delistä löytyi tyrmäävän herkulliset bageli ja croissantti, jotka jaettiin kristillisesti tasan Teemun kanssa. Ihanaa brietä ja sinihomejuustoa! <3 Stockalta mukaan tarttui myös ihan perustarpeita ja vähän suurempaa hankintaa, mutta siitä lisää myöhemmin...



Harrastin maisemakuvausta auton ikkunasta, ja aika hyviä kuvia kyllä sain, vaikka itse sanonkin! :D




Ah oon niin koukuttunu tohon mäkkärin Caramel frappeen! Siis toi on niiiin taivaallista, suosittelen maistamaan jos ette sitä vielä ole tehneet. :) Toisena makuna löytyy myös Mochaa.

Käytiin pesasemassa mun auto. Nyt kupla kiiltää taas putipuhtaana! ^^ Vielä kun joku viittis siivoo sen sisältä...


Kaksi riemuidioottia auropesussa. (; It was sooo exciting!!

Iltasella mun kummisetä ja serkku tuli käväsemään kahvilla, kun eivät päässeet varsinaisiin ylppäreihin osallistumaan. Sain tollasen aivan ihanan ja pehmosen Ruotsista ostetun "ylppärinallen" lahjaksi! Ja voi mikä ihanuus tuolta lahjapaketista paljastuikaan... <3





Hehehee... Nyt mulla onki pari uutta rakkautta, jotka pitää esitellä teille tässä joku päivä! Iiii, pieni materialisti sisälläni hyppii innoissaan ja säteilee onnesta. Mutta palaillaan vielä niiden kanssa, nyt ei muuta kuin mahtavaa loppuviikkoa kaikille!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Grillailua ja ystäviä

Eilistä vapaapäivää sain vietellä helteisissä tunnelmissa. Taija pyysi mua niiden kanssa grillaamaan ja viettämään kesäpäivää, eikä tarvinnut kyllä toista kertaa kysyä, kun kuplan nokka osoitti jo kohti Aurinkolahtea! Oli ihana rentoutua ja nauttia auringosta ja ruuasta hyvässä seurassa. Ja sainhan mä samalla taas nähdä maailman suloisinta kummipoikaa! Anton kasvaa ihan hurjaa vauhtia, ja vaikka mulla on ollut mahdollisuus nähdä reilun kuukauden ikäistä pikkutyyppiä viikottain, tuntuu silti että joka kerta poika on taas kasvanut ja kehittynyt ihan valtavasti. Kohta se jo juoksee nauraen tätiä karkuun minkä pienistä kintuistaan kerkeää... :)


Päälle valikoitui hellesäähän soveltuva kesämekko, jonka ostin viime kesänä Dubaista. Jotenkin kummasti tuntuu, että se istuu tänä kesänä paremmin päälle. :) Aurinkolasit päähän, ballerinat jalkaan ja laukku olalle. Valmiina lähtöön!









Pavel valmisti meille tosi hyvät lihat sillä välin kun minä ja Taija höpöteltiin vauvalle ja nautittiin auringosta. True husband material I would say! ;)

Voisin vaan jäädä läppärin kanssa tänne terassille palvomaan tuota pilvettömältä taivaalta paahtavaa aurinkoa... (; Nyt on kuitenkin aika sulkea kone ja suunnata nauttimaan tästä toisesta ihanan aurinkoisesta päivästä Mummin siirtolapuutarhalle!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Ylioppilas !


Mitä suurimmat pahoittelut blogissa viime aikoina valliinneesta hiljaisuudesta. En suinkaan ole kuollut tai luovuttanut koko homman suhteen. Mutta kuten arvata saattaa, kaikki töiltä liiennyt vapaa-aika on meni viime viikolla juhlia järjestäessä. Meillä nimittäin juhlittiin viime lauantaina tuoretta ylioppilasta!

Voin vilpittömästi sanoa, että 31.5.2014 tulee lukeutumaan yhdeksi elämäni ikimuistoisimpia päiviä. Mikään ei ole verrattavissa siihen tunteeseen, kun kolmen vuoden aherruksen jälkeen saa painaa valkolakin päähän ja tuulettaa! On mahtavaa, kun vihdoin se kaikki vaivannäkö palkitaan ja voi onnellisesti jatkaa lukiosta elämässä eteenpäin, hyvien arvosanojen siivittämänä.






Voisin todeta rakastavani juhlimista. Ja sitä riemukasta tunnelmaa, joka aina juhlissa vallitsee. Ihmisten puheensorinaa, onnitteluita, hyvää ruokaa, kukkien tuoksua, lasten riemukkaita kiljahduksia. Voin pitää omia ylioppilasjuhliani täydellisesti onnistuneina! Vieraat viihtyivät, ruokaa riitti ja itse olin koko päivän aivan haltioissani. Oli ihanaa päästä juttelemaan niiden tuttujen kanssa, joita ei ole nähnyt pitkään aikaan, ja tavata taas niitä, joiden kanssa nähdään useinkin. Oli mahtavaa, kun juhlissa oli avustamassa perhetuttuja ja tätini, niin että itse pääsin juttelemaan kaikkien kanssa ja vaan nauttimaan juhlakaluna olemisesta.








Mitä serkumpi, sitä herkumpi! Mun elämäni naiset, tarvitseeko siihen enään mitään lisätä? <3




Ja olihan juhlissa toki mukana tuo mun elämäni mies. :) Noin komea, ja oikeasti mun ihan ikioma?! (Ps. kolme viikkoa yhteiseen asuntoon!)





Lähiaikojen kaksi eniten kuultua kysymystä ovat olleet että miltä nyt tuntuu ja mitäs sitten seuraavaksi? Voin kertoa, että tuntuu mahtavalta! Toki olo on hieman haikea, kun yksi elämänvaihe jää taakse. Koen sen haikeuden kuitenkin hymy huulillani! Vaikka vanhat ja tutut rutiinit jäävät, ja edessä odottaa tuntematon, en ole siitä lainkaan huolissani. On hieno tunne kun yksi etappi elämässä on nyt saavutettu, ja tulevaisuus avoinna. Tästä on hyvä jatkaa.





Ja siitä päästäänkin toiseen kysymykseen. Välivuosi. Hieman ikävän kaiun omaava ja loppuunkulutettu yhdyssana. En lähde vielä opiskelemaan, mutta se on tietoinen ja toivottu valinta. Ei mikään "väli". Ei mitään merkillistä tyhjänpäällä roikkumista ja haahuilua, vaan ihka oikeaa elämää ja työntekoa. En minä koe olevani mistään tauolla tai jotenkin välitilassa. Tämä tuleva vuosi on aivan yhtälailla minun elämääni niinkuin ne kaikki aikaisemmatkin vuodet. Sitä paitsi, se ei ehkä ole edes vuosi. Ties vaikka opiskelu innostaisi jo puolen vuoden päästä. Ei etukäteen voi sanoa, mitä sitä haluaa tai ei halua tehdä. Sen huomaa matkan varrella. Ja itse ainakin aijon kohdata tulevaisuuden mieli avoinna ja valmiina uusiin seikkailuihin!



Ai miten niin mopo karkasi lopulta käsistä? Eli loppuun vielä; Lentävä Ylioppilas!