Vapaapäivä

Pakko kai munki on tulla tänne hehkuttamaan tota ulkona vallitsevaa luonnonmullistusta. SIELLÄ ON LÄÄMMIN! Siis aivan uskomatonta miten parissa päivässä lämpöasteet pomppaa noin kymmenestä kahenkymmenen paremmalle puolelle ja jopa kolmeenkymmeneen! Kesäkesäkesäkesä! <3 Ja ah miten sopivaan saumaan osuikaan mun vapaapäivä! ^^ Tiiättekö ko yleensä aina sinä ainoana vapaapäivänä joka sulla on viikossa, sataa kokopäivän vettä/räntää/rakeita? Ja sitten kun istuu töissä, niin ulkona on lämmin ja aurinko porottaa? Nyt kerrankin mulla kävi tuuri, ja sain nauttia vapaapäivänäni ihanasta lämpimästä ja aurinkoisesta, kesäisestä ja suorastaan helteisestä säästä!

Päivä alkoi epätavalliseen tapaan jo kuudelta kun potkin tuon miekkosen ylös ja töihin (kjehkjeh). No ei, en iloitse muiden kurjuudesta. Yleensä herään silleen pienesti kun Teemu lähtee töihin ja jatkan sen jälkeen unia vielä muutaman tunnin. Tänään ei kuitenkaan uni enää maistunut jostain syystä, ja otin vapaapäivästä kaiken irti aloittamalla sen niin aikaisin. :D

Lahnailin onnellisena auringossa, kun Heidiltä tuli soitto että mitäs jos näkyiltäs. Siitä sitte kamat messiin ja jatkamaan lahnailua loistokkaassa seurassa! ;D Teemu liittyi myös meidän seuraan töiden jälkeen, ja oli oikein rattoisa ja rento vapaapäivä mulla! :) Just tämmösiä vapaapäivien pitäski oikeestaan olla. Et saa vaan nollailtuu ihan kaikessa rauhassa, eikä tartte sen enempii miettii tai stressailla mitään. Eikä tosta ihanasta auringosta ja kuumuudesta toki haittaakaan ollut! <3

Ja Heidi, itsepähän tätä kerjäsit! Rakastan sua, puspus! <3 Ihanan kesäisiä päiviä kaikille lukijoille, toivottavasti vietätte niitä jossain muualla kuin koneen ääressä! ;)

Double (Trouble) Denim

Luvassa olisi blogini ensimmäiset asukuvat! Jotenkin olen aina ajatellut, että asujen kuvaaminen ei oikeastaan ole se mun juttu. Mulla on niin kovin vähän mitään merkkivaatteita, en ostele uusia vaatteita jokaisen trendivillityksen mukaan ja käytän paljon jo vanhojakin vaatteita, joiden alkuperästä ei välttämättä ole yhtään minkään laista käsitystä. Sitten rupesin miettimään että hetkonen. Tää on mun blogi. Se kuvastaa minua. Ei mun olekaan tarkoitus esitellä uusimman muodin mukaisia merkkivaatteita, koska se ei ole minua, eikä edes tämän blogin tärkein tehtävä. Mä voin ihan hyvin kuvata asukuvia omaksi ilokseni jos siltä tuntuu! 

Sitä paitsi mä viihdyn kameran molemmilla puolilla. Musta on kiva sekä ottaa onnistuneita kuvia, että olla osana niitä. Ja asia vaan paranee, kun olen onnistunut valjastamaan tuon miehen kameran toiselle puolelle. Teemu ymmärtää mun visiota lähes täydellisesti. Muutenkin meille on jotenkin kummallisesti kehittynyt samanlainen tyyli kuvata ja nähdä asioita. Teemu ymmärtää sanomattakin mitä mä kuvilta haen ja haluan, ja osaa toteuttaa mun näkemystä niin hyvin!

Nää kuvat on otettu äitienpäivänä, kun käytiin onnittelemassa Teemun äitiä ja grillailemassa niiden kotona Sipoossa. Aika rennolla vaatetuksella mentiin, vaikka vaattet ovatkin siitä huolimatta varsin mieluiset. 

Rakastan farkkua, ja päältä löytyvä farkkupaita on aito Leviksen farkkupaita, jota äitini on käyttänyt nuoruudessaan. Olen saanut äidiltäni muutamia erittäin ihania juttuja mun vaatekaappiin, ja niin kuin tämäkin farkkupaita, ne ovat ahkerassa käytössä. Jalasta löytyy BikBokin luottofarkut ja mielestäni ihanan raikkaan väriset Conssit. Pitkään pyörittelin kaupassa värejä minttu ja piparminttu, ja tällä hetkellä ei ole oikeastaan mitään käsitystä kummat nämä omasta kenkäkaapista löytyvät yksilöt nyt sitten ovat. Oli siis selkeästi taas sarjassamme elämän vaikeimpia valintoja. 

Mua on aikaisemmin vähän arveluttanut yhdistää kahta eri farkkua pukeutumisessa. Yleensä jos päädyn tähän uhkarohkeaan valintaan, tulen lähdön hetkellä katumapäälle ja tenttaan lähimpää löytyvää perheenjäsentä moneen otteeseen, että eikö nyt varmasti näytä yhtään tyhmältä. Aina olen saanut saman vastauksen; Ei. No kai se sitten vaan on uskottava, varsinkin kun kahden tai jopa useamman farkkuvaatekappaleen yhdistämistä hehkutetaan tällä hetkellä kovasti muotimaailmassakin. 

Ja hei mainitsinhan jo tuon ihanan laukkurakkauden, joka roikkuu olalla? Okei, en alota tätä paasausta ihan heti uudelleen, vaan asiasta kiinnostuneet voivat lukea niinkin kaukaisen, kuin edellisen postauksen liittyen tähän kaunottareen. (;

Loppupään kuvissa kietaisin kaulahuivin kaulaan. Nyt keväällä kun varsinkin iltaisin on ollut vielä viileähköä, on musta paljon kivempi pysytellä lämpimänä kaulahuivin voimalla kuin pukea takki päälle. Keväisin mulla aina iskee pienoinen takkiahdistus, kun ne päällä on saanut jo hiihdellä koko syksyn ja talven. Jos pitkiä aikoja ei tarvitse ulkona oleilla, kaulahuivi on mainio ratkaisu! Lämmittää sopivasti, mutta ei ahdista. Toisaalta, onhan niitäkin tullut kaulaan kiedottua koko talvi... No jaa. Oli miten oli, kyseisen huivin olen hankkinut viime talvena Hennesiltä. Hankin sen lähinnä herkullisen lempeän värityksen takia, mutta huivi tuntuu huokeaan hintaansa nähden myös mukavan pehmeältä ja riittävän laadukkaalta.

Mä tykkään näistä kuvista oikeastaan aika paljon! Vaikka hiukset on sotkuisella nutturalla ja päällä arkiset luottovaatteet. Mulla oli hyvä päivä ja kai se jotenkin välittyy myös kuvista. Kun Teemu ottaa kuvia, on kameralle helppo poseerata ja tunnen itseni luonnolliseksi. Yleensä porukka pitää itsestään otettuja kuvia hunoina ja epäonnistuneina. Aina yhteiskuvia otettaessa saa jonkun taholta kuulla tyytymätöntä nurinaa. Mutta minä aion nyt ihan rehellisesti sanoa, että pidän näistä kuvista ja näytän niissä ihan kivalta! (;

Pakko vielä loppuun hehkuttaa tota luonnon heräämistä kevääseen ja kesään! Koirien kanssa ulkona lenkkeillessäkin ei voi kun vaan ihastella, miten nopeesti toi vihreys iski! :) Kuten sanottu, kesä on erittäin lähellä tän tytön sydäntä ja oon ihan innoissani, kun ulos katsellessa näyttää jo kesältä. Vaikka aamulla oli ihana ilma lenkkeillä, niin vielä piti vetää nahkatakki päälle. Sääennusteiden mukaan viikonloppuna pitäisikin olla jo sen verran lämmintä, että sen takin saa jättää naulakkoon. Can't wait! <3

New DKNY Bag ♥

 

Saanko esitellä mun asustevalikoiman uusimman ja ihanimman tulokkaan! Olen etsinyt jo hetken aikaa itselleni uutta peruskäsilaukkua arkeen ja juhlaan. Vanhat laukut ovat kärsineet koulukirjojen painosta ja ovat muutenkin epäkäytännöllisen isoja. Etsinnässä oli siis sopivan kokoinen, kaiken tarpeellisen sisäänsä vetävä laukku, joka olisi pikkasen laadukkaampi kuin kympillä alennusmyynnistä haalittu muoviveska. Sellainen löytyikin oikeastaan puolivahingossa, kun shoppailureissulla menin tutkiskelemaan Stockan laukkuvalikoimaa.

   

En yleensä ikinä tee isoja ostoksia hetken mielijohteesta. Tämän laukun kohdalla kuitenkin on kyse juuri sellaisesta. En todellakaan ollut edes menossa laukkuostoksille kyseisenä päivänä, mutta kotiin palasi onnellinen tyttö uusi laukku kainalossa. Tikattu, ihanan pehmoista nappanahkaa oleva laukku hipoo täydellisyyttä. Se on juuri kaikkea sitä mitä laukulta haen. Laadukas, sopivan kokoinen, täydellisillä hihnoilla. Ja lisäksi sen on yksinkertaisesti kaunis mun silmään. Ja muistinko mainita että se on ihanan pehmeä?

 

Olen rakastunut! Kuinka onnelliseksi voikaan uusi esine pienen ihmisen tehdä. Ihan hävettää miten materia oikeasti voi vaikuttaa näin paljon mielialaan. Joka tapauksessa, laukkurakkaus on syttynyt eikä meitä enää mikää voi erottaa! Siunaantukoon meille vielä monia yhteisiä vuosia ja laukulle pitkää käyttöikää! <3

Loppuun vielä pieni sneak peek samalla shoppailukerralla ylppäripäivää varten hankituista jutuista. Jotenkin hirveen absurdi ajatus, että jo parin viikon päästä pitäis toi valkolakki päähän painaa... Tavallaan tyhmää ajatella näin, mutta kolme vuottahan mä perjaatteessa olen tähän tähdännyt. Erittäin hassu tunne. Vaikka en yhtään osaa sisäistää sitä, että lakkiaiset ovat kahden viikon päästä, odotan päivää innolla. Siitä tulee aivan varmasti ikimuistoinen! Tietty elämänvaihe ja ihmiset jäävät, ja uutta tulee taas tilalle. Mun mielestä se ei ole niinkään haikeaa, vaan jännittävää ja vapauttavaa. Jopa henkisesti puhdistavaa.

Mä rakastan kaikkia suuria juhlia, kuten rippijuhlia, häitä ja ylioppilasjuhlia. Ihanaa päästä tapaamaan ja jututtamaan kaikkia tuttuja ja sukulaisia, joista osaa on nähty liian kauan sitten viimeksi. Hurjasti onnea kaikille muillekin tämän kesän ylioppilaille! Nauttikaa teidän päivästä, olette sen ansainneet!

Shoppailua

Mulla oli perjantaina vapaapäivä. Tarkotuksena oli vaan laskotella ja hoitaa asioita kotosalla kuuden päivän työputken jälkeen. Tuo mun mies (yllättävää mutta totta!) onnistui kuitenkin houkuttelemaan mut shoppailemaan (!!). Uskokaa tai älkää, mutta tämä on täysin totta. Vaikka ollaan seurusteltu jo kaksi vuotta, musta on edelleen ihmeellistä miten joku miespuolinen voi oikeesti olla inhoamatta shoppailua. Ei Teemukaan siitä hirveesti taida nauttia, mutta kohtuullisissa määrin kauppojen kiertely taitaa olla sen mielestä ihan ok. Ja on se mustakin ihan mukavaa ajanvietettä. Kunhan ei tarvitse hikipäässä metsästää jotain tiettyä asiaa, sitä kuitenkaan löytämättä. Tälläkin kertaa shoppailureissu meinasi mennä vähän edellämainitun puolelle, kun allekirjoittanut koitti metsästää kissojen ja koirien kanssa ylppärimekkoa. 

Ylppärimekko onkin jo aiheuttanut mussa pieniä paniikinomaisia tuntemuksia, kun toukokuun viimeinen lähestyy vääjäämättä. Olen ollut jo 100% varma, että joudun käyttämään jotain noista harvoista mekoista, jotka jo löytyy mun vaatekaapista. Varsinkin keskustelut muiden tulevien ylioppilaiden kanssa ovat ajaneet mun pienoisen masennuksen äärelle, kun kaverit on kirkkain silmin ilmoittaneet löytäneensä jo sen oman täydellisen mekon. Ja sitten vielä samaan hengenvetoon ihmetellään sitä, miten mä en ole vielä edes käynyt kaupoilla. Eeeeh. Noh, nyt kuitenkin pääsin tekemään täsmäiskun kaupoille ja pienen hikoilun ja sovittelun ja korkeista hinnoista johtuvien sydämen murskautumisten jälkeen pääsin kuin pääsinkin tavoitteeseen! Onnistuin löytämään just mulle sen täydellisen ylioppilasjuhlamekon! Voi että miten iso kivi vierähti nyt sydämeltä! Nyt voin nukkua yöni kutakuinkin rauhassa kun Stockalta tarttui mukaan myös valkolakki. Nyt kun saisi ne kutsutkin vielä pistettyä eteenpäin, niin mun juhliin saattaisi eksyä joku vieraskin... :D

Ehittiin shoppailun lomassa myös vähän safkailemaan. Eikä sitä olis varmasti jaksanutkaan, ilman pientä välitankkausta. Tossa mun pastassa oli kanaa, aurajuustoa ja parmesaania, ja se oli ihan älyttömän hyvää! Tai sitten olin vaan supernälkäinen. Ihan miten vaan, mutta ruoka oli kyllä suorastaan suussasulavaa. Teemun pizzasta löyty muun muassa myös kanaa, paahdettuja manteleita ja rucolaa. Onneksi sain pienen maistiaisen, ennen kuin pizza katosi parempiin suihin, sillä sekin oli kyllä todella maukasta.

Tulin vaan maininneeksi ihan extempore, että mulla tekee jostain syystä kamalasti mieli juustokakkua. No mitäpä muutakaan tekee sitten mun rakas mies, kun nappaa mua kädestä ja johdattaa Robert's coffeelle, istuttaa pöydän ääreen, ja menee tiskille tilaamaan. Ja ilmestyy hetken kuluttua takaisin mukanaan juustokkakkua ja sunshine niminen valkosuklaalatte. <3 Mitä olen tehnyt ansaitakseni tuollaisen elämääni? Täydellinen mies mulla! ;)

Hehee, tuli tehtyä vähän tuhoja... Eikä edes ihan niin vähääkään. Myöhemmin luvassa esittelyä yhdestä aivan tajuttoman ihanasta heräteostoksesta, joka tuli tehtyä perjantaina. <3

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille siellä ruudun toisella puolella!

Babyboy ♥

6.5.2014 luoksemme saapui hyvin täsmällinen pieni nappisilmä. Tiistaina, täsmällisenä laskettuna aikana, meidän kummipoika syntyi tähän maailmaan. En osaa sanoin kuvailla sitä ilon ja lämmön määrää, joka on vallannut tulevan kummitädin. Miten voikaan olla näin innostunut tuollaisesta rääpäleestä, joka on vielä niin kovin pieni ja avuton? Tai se on ehkä juuri siinä. En halua mitään muuta, kuin suojella tuota pientä nyyttiä pahalta maailmalta ja rutistaa hänet syliini. Mutta ehkäpä juuri siitä kummeudessa onkin kyse. Mene ja tiedä, mutta varmaa on se, että pieni ihme on jo saanut pääni sekaisin, ja odotan jo innostuksesta sekaisin seuraavaa kertaa, kun pääsen pientä poikaa tapaamaan. Minä ja Teemu käytiin katsomassa vauvaa ja uupunutta äitiä kätilöopistolla seuraavana päivänä lapsen syntymästä.

Meidän lahjat pikkumiehelle. <3 En pysty vastustamaan kaikkea ihanan pehmoista ja pörröistä, ja siksi pojan synttärilahjaksi valikoitui Pentikin Halipupu ja aivan ihanat Diinglisar hiiri-tossut! Tossut ovat vielä vähän isot, mutta ei niitä voinut vastustaa kun osuivat eteeni. :) Halipupukin taitaa kyllä vielä toistaiseksi olla melkein yhtä iso kuin poika itse, muttta ompahan sitten vähän isompana pehmo jota voi retuuttaa mukana.

Saanko esitellä; meidän iki-ihana kummipoika ja parhaan ystäväni ensimmäinen lapsi! <3 Miten tuommoista voisi olla rakastamatta ja miten voi toinen olla niin ihana? Voisin vaan ihastella pojan suloisia ja kauniita kasvoja saamatta niistä lainkaan tarpeeksi. Hei pikkutyyppi, tulevan tädin olet ainakin jo hyvin tehokkaasti kietonut pienen pikkusormesi ympärille! ;)

En halua julkaista lapsesta kasvokuvia, sillä minusta on jokaisen oma asia, onko heistä kuvia netissä vai ei. Itsestäni voin julkaista ihan mitä sielu sietää, mutta pienen lapsen yksityisyyttä haluan vaalia.

Poika saikin lahjaksi enemmänkin noita pupuja. Mutta mikäpä siinä, molemmat ovat ihania ja pehmoisia ja niille varmasti löytyy tilaa sekä sängystä, että pojan (toistaiseksi ehkä vain vanhempien) mieltymyksistä.

Kauniita unia pikkuinen. Meillä on jo kamala ikävä sua, mutta ymmärretään kyllä, että äiti ja isi tarvitsee myös vähän omaa aikaa ja aikaa palautua synnytyksestä. Mutta ei hätää! Meillä on kyllä vielä paljon aikaa tutustua toisiimme! :) Nähdään taas pian pikkumies! <3

Hyvää Äitienpäivää!

Ihanaa Äitienpäivää kaikille äideille, mummeille ja isomummeille!

Vaikka itseasiassa olen sitä mieltä, että Äitienpäivä on oikeastaan joka päivä. Kun kerran tulee äidiksi, kukaan ei voi viedä sitä enää pois. Silloin on äiti, vastuullinen, rakastettu ja jonkun elämän tärkein ihminen. Äitejä ollaan aina, äitienpäivänä ja myös niinä kaikkina muina vuoden 364:nä päivänä. Kuitenkin on ihanaa, että äideille julistettu oma juhlapäivä on olemassa. Silloin omaa äitiä ja mummoa saa hemmotella ja muistaa. Ja äitejä tulee muistutettua siitä, kuinka tärkeitä he ovat. Arjen pyöriessä se saattaa aina vaan jäädä huomaamatta ja sanomatta ääneen.

Äidit on ihania, kaikki omanlaisia, mutta kuitenkin meille jokaiselle tärkeitä. Siksi äitejä pitää muistaa kiittää ja arvostaa jokaisena muunakin päivänä. Mutta tänään erityisesti. <3 Muistakaa äitiä ja mummia! Jos ei muuta, niin soittakaa isoäideille. Ette uskokaan kuinka paljon yksi puhelinsoitto voikaan piristää! :)

Ihanaa Äitienpäivää Äiti, rakastan sinua! <3

Vappupäivä

Vappupäivää vietettiin rauhallisissa merkeissä sadesään saattelemana. Pikkuveli oli aamupäivän tädin luona harjoittelemassa makkaran tekemistä, ja muu perhe pääsi nauttimaan valmiista aikaansaannoksista. Ruoka oli erittäin hyvää!

Myös pieneen riiviömäisyyteen vieraiden läsnäollessa taipuvainen serkkuni oli mukana päivällisillä. Tuon tyypin kanssa ei paljoa hiljaisia hetkiä synny! Riemunkiljahdukset ja kikatus vain raikasivat. :)

Illalla suunnattiin Teemun kanssa elokuviin. Ohjelmassa oli juuri teattereihin saapunut Transcendence. Leffan yhdessä pääosassa hyörii kukas muukaan, kuin ah-niin-täydellinen Johnny Depp! <3 Voiko näyttelijärakkaus olla oikeasti suurempi kuin mulla tähän ihmemieheen? Rakkaus syttyi sillon joskus ammoisina aikoina kun ensimmäinen Pirates of the Caribbean tuli ja purjehti suoraan mun sydämeen. Nykyisin löytyy kaikki kyseisen elokuvasarjan elokuvat leffahyllystä, ja Johnnyn näyttelijänlahjoja on tullut seurailtua vuosien varrella mitä ihmeellisimmissäkin rooleissa. Vaikka Johnnyllä on taipumusta näytellä aina jonkin sortin sekopäätä, koskaan ei hän kuitenkaan petä. Ei tälläkään kerralla.

Transcendence menee genressään jonnekin toiminnan ja draaman kautta sci-fiin. Eli aika kauaksi pomppaa omalta mukavuusalueeltani. Silti elokuva oli mielestäni käsittämättömän hyvä! (Tähän päätelmään ei millään tapaa vaikuta yksi nimeltämainitsematon miesnäyttelijä.) Leffa sai ajattelemaan, kosketti ja tempasi mukaan tarinaansa. Lisäksi siinä oli hyvä loppu, mikä on minusta varsin tärkeää. Harmittavan usein ihan hyväkin leffa lässähtää lopetuksessaan. Mutta näin ei käy Transcendencessä. Joten jos et ole vielä käynyt katsastamassa kyseistä filmatisointia valkokankaalta, niin suosittelen ehdottomasti tekemään niin! Jos olet saanut joululahjaksi Finnkinon leffalippuja, niin ne ovat voimassa vielä ainakin tämän ja huomisen päivän! :)

Koska vappupäivä oli sateinen ja kylmähkö, valikoitui päälle leffaan vähän lämpimämpää vaatetta. Mulla on myös taipumusta palella elokuvateatterissa, joten olin varustautunut siihen ja napannut myös villasukat mukaan.

Päältä löytyi talvella Cubuksen alerekistä bongattu TÄYDELLINEN neule. Se maksoi muistaakseni alle kympin, ja on pelastanut monta kylmää ja asukriiseistä päivää. Se on juuri sopivan iso ja löysä, pehmeä ja mukava. Jalassa mulla oli BikBokin farkut. Itseasiassa en käytä muita kun BikBokin farkkuja, koska ne ovat yksinkertaisesti parhaita. Noissa midvaisteissa vyötärö on juuri sopivalla korkeudella, ei liian matalalla eikä liian korkealla tälläiselle kääpiölle. Lisäksi ne tuntuvat ihanilta jaloissa joustavuutensa ja pehmeytensä ansiosta. Kaulaan kietaisin vielä BikBokin muhkean ja pehmeän kaulahuivin. Taktikoin tässä hieman, sillä kaulahuivi muuntautuu myös huovaksi, johon voi kääriytyä tiukan paikan tullen. ;) Jalasta löytyy tädiltä saadut Aaltosen nilkkurit, jotka lukeutuvat myös luottoasusteisiin. Hauska huomata, että päältä löytyi tuolloin melko luottovaatepainotteinen asukokonaisuus. :)

Tottakai leffaeväät pitää myös olla kunnossa! Näinä varsin epävakaisina päivinä elokuviin suuntaaminen on varmasti ihan hyvä vaihtoehto, kun ei tiedä sataako taivaalta vettä, lunta vai kenties rakeita... Elokuvissa voi unohtaa ulkona vallitsevat hämmentävät sääilmiöt ja uppoutua elokuvan vietäväksi! Nautinnollisia elokuvahetkiä kaikille, vietittepä niitä sitten teatterissa tai omalla kotisohvalla! :)

Odotusta

Yksi parhaista ystävistäni odottaa tällä hetkellä esikoistaan. Sain kunnian ikuistaa tuota ainutlaatuista aikaa kameran linssin takaa, kun ystäväni pyysi minua ottamaan kuvia muistoksi tuosta pallomahasta. 

Minusta on ihanaa, että joku arvostaa vähäisiä kuvaustaitojani senkin verran, että luottaa minulle näinkin tärkeän tehtävän. Ja minusta kuvista tuli oikein kauniita, vaikka itse sanonkin! Toisaalta suurin kunnia menee kuitenkin Taijalle, joka näyttää kuvissa erittäin kauniilta ja sensuellilta. Mielestäni kuvista välittyy ihanan rauhallinen ja seesteinen tunnelma. On myös ihana huomata, miten mahassa kasvavan lapsen ja äidin välillä erottuu jo aivan erityinen side, vaikka vauva on vielä mahan sisäpuolella.

On ollut erittäin jännittävää seurata Taijan raskautta näin sivusta ystävänä. Varsinkin kun villeinä teinivuosina meidän piti olla ne ikisinkut, jotka ei koskaan ala seurustelemaan, saati sitten hanki lapsia! Niin ne asiat vain muuttuvat. Taija on ehtinyt jo mennä naimisiin elämänsä miehen kanssa, sekä perustaa yhteisen kodin ja perheen. Kyllä minäkin tulen täältä perässä! Mies löytyy jo, ja kohta kotikin!

Mut on vallannut niin sanottu "raskauskateus". Olisi aivan ihanaa olla raskaana! Vaikka Taija sitkeästi väittääkin muuta... Enkä toki oletakaan, että raskaana oleminen olisi vain lastenleikkiä ja autuasta mahan kanssa möllöttämistä. Mutta jotenkin. Haluaisin kovasti kokea sen. En vielä, mutta jonain päivänä. Vauvakuume on myös hyvin korkea! Töissäkin vaan ihastelen kaikkia vauvoja ja pieniä lapsia. Niiden vanhemmat varmasti pitävät minua jonkin sortin hulluna, kun virnistelen heille ja heidän lapsilleen kuin mikäkin mielipuoli. Mutta ehkäpä Taijan mahassa vielä toistaiseksi majaileva asukas antaa pientä helpotusta tähän olotilaan, kun suvaitsee joku päivä keskuuteemme ilmestyä.

Meille on Teemun kanssa suuri kunnia, kun Taija ja hänen miehensä ovat valinneet meidät syntyvän lapsen kummeiksi. Taijan vauvasta tulee ensimmäinen kummilapseni, enkä voisi olla enemmän innoissani asiasta! Syntymälahja on jo hankittuna, ja joudun hillitsemään itseni etten tyhjennä kauppoja kaikesta ihanasta vauvatavarasta ennen kun pikkutyyppi on vielä edes pullahtanut ulos. Näen jo nyt itseni viemässä kummipoikaa leikkimään Hoploppiin ja hemmottelemassa häntä piloille. Musta ja Teemusta tulee maailman parhaat kummit, odotahan vaan pikkutyyppi!

Mielestäni raskaana olevassa naisessa on erityistä kauneutta. Pyöreä maha pukee poikkeuksetta, tuo esiin naisellisuutta ja saa kantajansa hehkumaan.Tai ainakin näitä kuvia katsoessa tekisi mieli vaan sulkea äiti mahoineen päivineen suureen syleilyyn. Kertokaa tekin toki mitä mieltä olette, minusta kuvat ja malli vaan ovat todella kauniita! <3